Alternative Press on julkaissut lisää haastattelustaan Paramoren kanssa. Uusimmassa AP:n numerossa on paljon juttua Paramoresta, mutta kaikki ei ole tietenkään mahtunut lehteen. Tässä fanien iloksi julkaistussa artikkelissa Paramore puhuu Hayleyn Cosmon kansikuvasta ja Hayleyn olemisesta valokeilassa.

Hayley, I was reading some of the Paramore diary/blog entries from this year. There is a theme of rebirth in what you were talking about—like when you were discussing how you were on the cover of Cosmo earlier this year. You were saying things like, “I’m going to accept my role” within Paramore.

Hayley Williams: I still think about that. Being on Cosmo is not something I’ve ever strived for. I never was like, “I want to be a Cosmo girl.” I don’t know if you know me, but I don’t typically care about things like that—even [though] as a girl, I love fashion magazines, I love beauty products. That was a weird thing for me to go through, because I did have to accept, like, “Dude. Cosmo magazine just came to me and they were like, “You know what? Your band’s kickass, we like you. Come be on our cover.” What other band band are they even talking to? Other than a pop singer like Rihanna, all the rest of the cover girls this year have been actresses—I remember right before me was Olivia Wilde. [They were] just gorgeous, beautiful women—and I will never put myself in the ranking of those women. It’s not like I have super issues with myself—I definitely am like any other person, I’m self-conscious a lot of times—but I will never put myself on a list of women. But Cosmo did.

Holy crap! I still don’t accept it, and I still don’t feel like it was real, but I accept the fact now more than ever that I am the girl in Paramore, and even though I don’t always want people looking at me, sometimes they’re going to. And I gotta get over it and stop whining about it. Because we’re okay—we weren’t okay, and that’s probably what made me so kind of insecure about being the singer. But we’re fine now, and I don’t have anything to prove to [my bandmates]—they know I’m not trying to be, like, [Gestures like she’s attention-getting] all the time.

That was a head trip doing Cosmo, for sure. I’ll never wear those outfits ever again. [Laughs.]

Jeremy Davis: Anything [published] that looks like she’s standing out in front of everyone else in the band, she’s always not like that. Even though [Taylor and I are] sitting there—or anyone else—we’re sitting there, saying, “It’s important to do that.” Even music magazines that we do will have her on the cover and not the full band—but the band name is right there. You have to be okay and be confident to be able to do something like that.

Taylor York: That’s true. I think probably since the beginning [of the band we] all did have to work through our own insecurities. Now we’re at a place where me and Jeremy…[Laughs] We kind of feel bad sometimes, because we like when she gets attention, because we can go places and people don’t really know who we are. I’m like, “Oh, we can be normal!” But she’s really good at handling her position.

We did have to work through insecurities and become more confident and realize our identity isn’t in this band, necessarily. The amount of people that want an autograph or the amount of pictures that we get—that’s just not what our identity is. We just love playing music and being in a band. We realized—you know, if Hayley wants to do this shot by herself and we’re not in it, well, that’s an outfit I don’t have to find. [Everybody laughs.] You just have to look at the positives.

But yeah—we don’t care at all. People always assume that me and Jeremy are super-bitter, we just hate she gets this attention…

Williams: Yeah, that was always the story.

York: Which has never been the case. It’s not important to us.

Alkuperäinen artikkeli täällä.

AP julkaisi bonusmateriaalia haastattelustaan Paramoren kanssa. Lue suomennos alta ja alkuperäinen täältä. Suomennos on vapaa, virheitä voi siis löytyä.

Alternative Pressin uusimmassa numerossa Paramore kertoi, kuinka he tukeutuivat toisiinsa selvitäkseen läpi rankan vuoden 2011. Tässä bonuspätkässä bändi valottaa lisää tätä kaikkea tutkaillen kotia käsitteenä, kertoen Warped-kiertueen merkityksestä heille ja muistellen varhaisia kiertuepäiviään – ja kuinka asiat ovat muuttuneet.

Kotona oleminen ei tänä vuonna ole aina ollut mukavuutta Hayley Williamssille. Eräässä Paramoren Livejournal-merkinnässä hän mainitsi viettäneensä aika paljon aikaa äitinsä luona – vaikka hän omistaa omankin talon. “Se juonsi juurensa siitä, kun kävimme läpi vaikeita aikoja viime talvena,” Williams sanoo, asiasta kysyttäessä. “Kaupunki kävi vain pienemmäksi. Kun asut pienessä kaupungissa ja jotain hullua draamaa tapahtuu kaikki haluavat siihen mukaan.”

“Kaikki,” Taylor York lisää väliin.

“Kaikki haluavat valita puolensa, mutta eivät yleensä valitse sinun puoltasi,” Williams sanoo ja nauraa surkuhupaisasti. “Aloin tuntea hyvin… niin kuin – en tiedä. En tuntenut oloani kotoisaksi. Tunsin oloni hyvin tarkkailluksi ja oudoksi. Olen ollut äitini luona jo hetken. Luulen tekeväni sen uudelleen, kun pääsen kotiin. Luulen, että osaksi se on sitä, että tuntee olonsa mukavaksi, kuin pidettäisi huolta. Vähän kuin laiskuudelta, oikeastaan.

“Kuuntelin Discountia, ja yksi kappaleista (laulaja Alison Mosshart) lauloi ‘Home isn’t where we should be hiding,’” Williams sanoo. “Ja olin, että ‘Voi hyvä luoja, ihan kuin minä!’ Minun ei pitäisi ola vangittuna tähän paikkaan, ja minusta tuntui juuri siltä.”

Se, mikä sai Williamssin ajatustavan muuttumaan, ei ollut pelkästään uudistunut itsevarmuuden tunne, joka kumpusi “vähät muiden mielipiteistä välittämisestä,” hän sanoo – mutta myös kiertueella olo, mitä Paramore teki tänä vuonna. “Se sai minut tuntemaan kuin minulla olisi jälleen tarkoitus – vaikka emme olleet lomilla kovin kauaa, olivat ne silti rankkoja aikoja mitä kävimme läpi. Tunsin uudistunutta tarkoituksellisuuden tunnetta ja oli toivoa jälleen.

“Oli mukavaa päästä takaisin faniemme pariin. He ovat se syy, miksi olemme vielä täällä, kuitenkin. Olemme läheisiä niiden kanssa, jotka tavallaan “polkaisivat meidät käyntiin” aloittaessamme, he ovat niitä ihmisiä, jotka olivat joka Warped-kiertueen keikan eturivissä. Jokaisella keikalla, jonka soitimme, näin ainakin kaksi tai kolme ihmistä, joita oli käynyt keikoillamme 2005 vuodesta lähtien, eturivissä. Se oli valtava asia minulle. Olisin voinut itkeä joka päivä, koska olin tyyliin ‘Miksi olette vieläkin täällä?’” hän nauraa.

Paramoren vierailut Warped-kiertueella ovat muodostuneet eräänlaiseksi perinteeksi, kuin Star Trekiin julkkisten tekemät cameoesiintymiset*. Warped-kiertue tietenkin hyötyy heidän läsnäolostaan, mutta oleilu heidän uransa aloituspisteessä on terapeuttista myös Paramorelle. “Kaikki tuntui niin rohkaisevalta ja positiiviselta Warped-kiertueella,” Williams sanoo. “Muistan ensimmäisen kerran, kun tulimme tänne; me soitimme vaaleanpunaisen rekan taka-osassa. Mielestäni Warped-kiertueella on hyvin alkeellista; olet paikalla ja kaikki on riisuttua. Mikään muu ei tee sinua paremmaksi kuin sinä itse. Se muistutti minua siitä, kun olimme pienessä varastotilassa, jossa tapasimme harjoitella, ja siitä, kun minulla oli typerä PA-kaiuttimeni joka ei koskaan toiminut, ja halusimme ainoastaan olla hyviä siinä mitä teimme, pitää hauskaa ja hiipiä sen jälkeen elokuviin. Siltä se minusta tuntuu tällä hetkellä.”

Yksinkertaisten aikojen uudelleenkokeminen ei silti ole kovin helppoa Paramorelle. Warped-kiertueen heinäkuisella Clevelandin pysäkillä oli näkyvästi lisätty turvatoimia, kun bändi jakoi nimikirjoituksia AP:n teltassa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että ilmassa olisi minkäänlaista poptähtien egomahtailua; se on pelkkä sivuvaikutus Paramoren hektiselle aikataululle, koska he ovat yksi maailman suosituimmista bändeistä. “Ennen se oli sellaista, että kun oli bändissä, pystyi pysähtymään milloin haluaa ja hengailla,” Williams muistaa. “Jopa ensimmäisellä kerralla kun olimme kiertuebussissa, eräs hyvä ystävämme oli kiertuemanagerinamme ja oltiin tyyliin, että ‘Ronnie, pysähdytään ja hengaillaan 7-11:ssä’”. (kauppa, joka on auki 24h)

“Ja se on totta,” York vahvistaa. “Silloin ennen me survouduimme kaikki hotellihuoneisiin, jotta olisimme kaikki yhdessä. Nykyään meillä on omat hotellihuoneemme, mikä on upeaa meille, mutta nykyään täytyy todella miettiä minkä hotellihuoneen numeron näppäilee.” [Naurua.]

“Täytyy järjestää aikaa vain ystävinä ololle, ennemmin kuin tavata aina vain soundcheckin ja fanitapaamisten merkeissä,” Williams myöntää. “Se on niin kuin Taylor sanoi – olemme joka paikassa nyt. Ei se minua haittaa kylläkään; mielestäni aikuisina tarvitsee oman tilan.“

*En ole varma suomennoksesta

Paramore on Alternative Pressin tammikuun 2012 numeron kannessa. Kyseinen numero on “Most Anticipated Music of 2012″ -erikoisjulkaisu. Numeroa voi ostaa tammikuun alussa ainakin Amerikasta ja nettikaupasta, klik.

Paramoren jutussa on mukana uusia kuvia bändistä, ne on ottanut Lindsey Byrnes, bändin valokuvaaja. Lehdessä mukana myös Paramoren haastattelu, jonka AP:n Annie Zalenski kävi tekemässä bändin taannoisella FBR15-keikalla New Yorkissa. Alla esimakua jutusta englanniksi.

Paramore’s frequent use of the word “fun” [during AP’s interview] is heartening, especially because the band admit that being in Paramore hasn’t always been fun in previous years.

“We’ve always enjoyed what we do,” guitarist Taylor York says, “but we’d watch other bands on tour with us and they would just be having a blast. They’d be in vans, all cramming in one hotel room. Every day, they were just stoked to be there. In my head, I’m like, ‘Either they’re just really mistaken’”—at this, everybody laughs—“‘or we’re missing something. I don’t think it’s possible to have that much fun.’”

“I felt so bad for the longest time, because we made being in a band look like it wasn’t fun,” adds frontwoman Hayley Williams. “In my opinion. Other people might not have thought that, but you imagine all the interviews we did where it was just like, ‘Uhhh…’

“It’s important for young people to know how much fun it is to make music with your friends,” she continues. “You have to fight for it, of course, but it’s the biggest gift to play music for people, and it’s a gift even if you’re not playing for anybody. It’s fun, and I’m excited. We’re stoked to have that spirit revolving around this [forthcoming] album and just relax into the process.”

The members of Paramore admit keeping things low-key—and being selective about their promotional obligations—helped them get through the year. But paradoxically, getting back on the road and being around their fans was good for morale. York says Paramore started rediscovering how much they enjoy being in a band together while touring this year, especially when they traveled to South America in February. “This winter, when Zac and Josh left, we went through a really hard time,” he says. “I think we had to go through that. We all love each other, but we had to come together so closely that we really rediscovered how much we really love each other—and how much we love playing music. We had to go through that to realize what we had.”

“For a while, it felt like music was our only escape, like soundcheck or shows,” says bassist Jeremy Davis. “And it never was long enough; you didn’t really want to leave soundcheck, because that’s whenever nothing else mattered. We’ve always had a blast onstage, had fun with the fans and the interaction and everything. But it seems like so much more fun [now], I have no idea why. What used to not be fun, we find joy in—and find joy in each other. It shows in every way, even onstage. Now we’re bouncing all over the place and smiling. If you mess up, it’s like, ‘Whatever, it’s music.’”

Fueled By Ramen on taas julkaissut uuden videon syntymäpäiviensä johdosta. Videossa levy-yhtiön bändit jakavat omia kokemuksiaan kiertueilta.

Watchmojo.com teki Warped-kiertueen aikana haastattelun Taylorin kanssa. Pääset katsomaan vanhan haastattelun täältä.

Sivustolle on nyt lisätty uusi video muutaman kuukauden takaisesta haastattelusta. Taylor kertoo haastattelussa miten bändi on voinut Farrojen lähdön jälkeen, sekä uudesta albumista.