Tarinoita lavalle pääsystä

Täällä fanit ympäri maailmaa kertovat kokemuksistaan, kun he ovat olleet Paramoren kanssa lavalla. Oletko sinä ollut Paramoren kanssa lavalla? Kerro siitä meille sähköpostitse, niin kertomuksesi julkaistaan tällä sivulla!

Fanien tarinoita Paramoren kanssa lavalla olosta

Kuka: Tilda
Missä: Putte i Parken, Karlskoga, Ruotsi
Milloin: 6.7.2011

Olen ollut Paramore fani jo noin kolmen vuoden ajan, ja noin kahden vuoden ajan suurin unelmani on ollut päästä lavalle bändin kanssa. 6. Heinäkuuta, 2011, tuo unelma toteutui.

Aloitetaan ihan alusta. Putte i Parkenin festivaalikeikka oli minulle kolmas Paramoren keikka, ja olin päättänyt, että nyt pääsisin lavalle. (Unelmointi on sallittua, eikö?!)

Minä ja ystäväni jonotimme keikalle 28 tuntia, ja nukuimme makuupusseissa festivaalialueen ulkopuolella. Tai no, minä nukuin kaksi tuntia, mutta silti. Kun pääsimme sinne, kirjoitin siitä Tumblriini (@ParaYeah). Kirjoitin jotain tyyliin “Ensimmäiset jonossa! WIIIE! 28 tuntia jäljellä, mutta olemme täällä”, ja Hayley vastasi kirjoitukseeni kirjoittaen “Oletteko te oikeasti jo jonottamassa keikalle? En. Malta. Odottaa.” (Ai niin, unohdin mainita, että Hayley alkoi seuraamaan kaverini ja minun Tumblria tammikuussa tänä vuonna.

Tapasimme edellisenä päivänä meidät seuraavana päivänä sisään päästäneet ihmiset, ja yksi heistä sanoi, että he voivat ehkä järjestää meille jotakin erikoista. Siis koska olimme nukkuneet siellä. Juttelin myös Justin Yorkin kanssa Twitterissä neljältä aamulla, ja hän kehui meitä, koska olimme olleet siellä jo niin aikaisesta, haha.

Minulla oli kyltti, pieni sellainen, jossa luki “OLE KILTTI JA ANNA PARAYEAH/TILDAN & MOAN LAULAA KANSSASI.” En meinannut tuoda kylttiä ollenkaan, mutta kaverini Adele kertoi minulle edellisenä päivänä ennen festivaaleille lähtöä, että monella ihmisellä tulisi olemaan kyltit, joten tekaisin yhden kyltin nopeasti. Joo, se oli todella ruma.

Aurinko nousi ja oli aika päästä sisään, melkein. Noin 20 minuuttia ennen järjestyksenvalvojat tulivat luoksemme ja sanoivat, että pääsisimme sisään ennen muita! Meitä pääsi sisään 10, saimme viisi minuuttia aikaa juosta lavan eteen, juuri keskelle. Se riitti. Oli edessä enää vain kahdeksan tunnin odotus.

Keikalla Hayley mainitsi meidät, jotka olimme nukkuneet festivaalialueen porteilla, ja hän näki kylttini hymyillen meille isosti. Kun he alkoivat soittaa Misery Businessia, rukoilin sydämeni pohjasta, että he valitsisivat minut. Ja kun se kohta laulussa tuli ja yleisö alkoi laulaa, näin Hayleyn katsovan minua. Mutta sitten hän jatkoi matkaansa. Mietin: “Mitä jos en pääse lavalle? Ole kiltti, valitse minut. Tarvitsen tätä, ole kiltti.” Ja sitten, hän kääntyi ympäri, käveli minua kohti ja osoitti minua: “Haluan sinut lavalle laulamaan kanssamme.” En voi sanoin kuvailla, mitä tunsin sillä hetkellä. Kaikki tunteet tulivat pintaan samanaikaisesti. Käännyin kuitenkin ja järjestysmies nosti minut aidan toiselle puolelle, juoksin backstagelle ja nousin lavalle. (Voi luoja, iken nyt.) Ensimmäinen asia mitä näin, oli Hayley ja hänen kauniit kasvonsa hymyilemässä minulle. Minulle. Menin hänen luokseen ja halasimme. Se oli paras halaus ikinä. En itkenyt, olin vain niin iloinen. Sitten katsoin yleisöä, oli niin paljon ihmisiä. 8000 ihmistä ja he kaikki katsoivat minua. Normaalisti olisin ollut kauhuissani, mutta nyt tunsin vain onnea.

Minä lauloin, huusin, moshasin. Hymyilin. Hymyilin niin isosti, että luulin kasvojeni repeävän. Ja he kaikki hymyilivät minulle. Paramore. Yleisö. Kaikki. Toivon, että voisin kertoa miten iloinen olin, mutta se on mahdotonta. Teidän täytyy vain uskoa minua, kun sanon, etten koskaan ole ollut yhtä iloinen kuin silloin, seistessäni lavalla.

Kaikki loppui niin nopeasti, minut vietiin pois lavalta, silloin tajusin sen. Olin juuri ollut lavalla Paramoren kanssa. Minä. Tilda Assmo, tein sen. Ihmiset ryntäsivät halaamaan minua kun pääsin takaisin lavan eteen, silloin murruin. Aloin itkeä, en voinut hengittää ja istuin alas. Itkin tunnin, koska olin niin iloinen. Ihmiset kertoivat minulle, että ansaitsin lavalle pääsyn ja kaikki olivat niin mukavia. Se oli elämäni paras päivä.